Eturintamassa vai peränpitäjänä
Minut on imaistu klassikkokierteeseen. Tiedättekö ne "50 kirjaa jotka on pakko lukea" -listaukset? Koetan urakoida puuttuvia kokoon antaumuksella. Ensin kertasin Monte Criston kreivin ja Tarun sormusten herrasta, sitten luin viimein Frankensteinin, Kultahatun ja Vuonna 1984. Ne ovat kaikki tukevia peruskiviä maailmankirjallisuuden muurissa. Ja oikeasti hyviä kirjoja. Ikävä kyllä kotimaista kirjallisuutta löytyy suuren kirjallisuuden listoilta harvoin. Johtuuko se siitä, että olemme kautta historian tulleet vähän jäljessä? Kun muu maailma vietti keskiaikaa 400-1500, Suomen keskiajan sanotaan olleen vasta 1200-1520. Olemmeko me hitaita, jonon viimeisiä? Maailmankirjallisuus on suurta juuri siksi, että se tuo uusia ja mullistavia ajatuksia massoille. Sitä kirjoittavat ihmiset, jotka ovat aikaansa edellä. Otetaan esimerkiksi vaikka Frankensteinin kirjoittanut Mary Shelley. Hän on syntynyt naisena 1700-luvun lopussa. Siitä huolimatta hän kirjoitti, julkaisi ja loi uusia kirjalli