Kerityt päät

Viimeisen reilun vuoden aikana sota, sodan julmuus, raakuus, hävitys ja kaiken rikkova voima, on koskettanut entistä lähempää myös kotimaatamme. Inhimillisen kärsimyksen määrän suuruuden ja murskaavuuden käsittäminen tuntuu mahdottomalta ja ylivoimaiselta, jota pieni pää ei tahdo ymmärtää. Tommi Kinnusen (WSOY 2020) Ei kertonut katuvansa tuntuu tässä hetkessä hyvin ajankohtaiselta lähes 80 vuotta rauhan aikaa eläneessä Suomessa, kun alati muuttuvassa maailmassa sota on tullut entistäkin lähemmäksi Pohjoismaita. 

Vaellusromaanissa seurataan viiden naisen matkaa Norjan miehittäneen saksalaisarmeijan kasarmilta kohti Suomea sen jälkeen, kun Saksa on hävinnyt sodan ja yhteistyössä saksalaisten kanssa toimineita otetaan kiinni. Norjalaisten ja suomalaisten suhtautuminen saksalaisilla työssä olleisiin naisiin on erittäin julmaa ja raivokasta. Kiinniotetut suomalaiset, norjalaiset ja saksalaiset naiset ajetaan väkivaltaisesti kaljuiksi häpeän merkiksi. 

Romaanin naisten värikkäät persoonat, kirjavan kimurantit elämänvaiheet ja selviytymistavat kutovat tuon todellisen historiallisen tapahtuman nykylukijalle lähelle tulevan eläväksi. Inhimillisyydessään naisten rikkonaiset tarinat ovat hyvin todentuntoisia. Jokaisella naisella on oma taustansa ja tarinansa, miksi he lähtivät tai päätyivät Lapista vetäytyvien saksalaisten mukana Norjaan.

Päähenkilö Irene miettii sodan pahuuden vaikutusta ihmisiin: "Jos he yrittäisivät saada sitä ulos itsestään pukemalla pahat muistot kertomuksiksi, sota saisi otteen niitä kuuntelevista lapsista. Hän saattoi vain toivoa, että sodanjälkeinen sukupolvi, vielä syntymätön, olisi tästä taakasta vapaa." Toisaalla Irene pohtii poltetulla Rovaniemellä suomalaisia, jotka vihan vimmassa hyökkäävät kivittäen saksalaisten kanssa kaveeranneen naisen kimppuun: "He olivat nähneet liikaa ja kokeneet asioita, jotka olivat tarttuneet heidän mieliinsä kiinni ja vääntäneet ne tuntemattomiksi, yhtä pelottaviksi kuin sota itse.". Sodan päätyttyä saksalaisten kanssa työskennelleet ja yhdessä eläneet naiset muuttuvat yhteiskunnan ongelmaksi ja katkera viha saa kohteen, johon purkautua. Matkalla naiset miettivät omaa osuuttaan sodassa ja elämänsä kulun valintoja (ja valintojen puutetta). Tästä herää polttava kysymys yksilön vastuusta ja vaikuttamismahdollisuuksista. Minkä verran yksi pieni ihminen voi vaikuttaa?

Painavasta aiheesta kirjoitettu romaani jättää lukijan pohtimaan sotaa, inhimillistä kärsimystä ja yksilöiden elämäntarinoita. Kaunokirjallisesti taidokas ja väkevä teos tuo mieleen sanonnan, jonka mukaan satojen ja tuhansien ihmisten kuolema on tilasto, mutta yksilön kuolema tragedia. Naiset selviytymiskeinonaan etäännyttävät oman ja matkatovereidensa tuskan, jotta jaksaisivat vaeltaa eteenpäin matkaansa, vaikka vihan kohteena heidän tulevaisuutensa ei näytä järin valoisalta.

Ajallisesti kaukaiset sotavuodet usein tuntuvat epätodellisilta. Ukrainalaisen 12-vuotiaan Jevan päiväkirjamerkinnät teoksessa Ette tiedä mitä sota on (2022), jossa hän kuvailee elämäänsä äkillisen hyökkäyssodan keskellä, kertovat nykyajan sodasta. Jevan puhelimesta dokumentoidut pikaviestit sukulaisten ja kavereiden kanssa tuovat sodan pelottavan lähelle tämän päivän ihmistä. Sota ja levottomuudet eivät ole vain vuosikymmenten takaista historiaa, vaikka niin toivoisimmekin. Sekä Jevan päiväkirjassa että vaellusromaanissa yksilö on keskellä järeiden tapahtumien myllerrystä. Sodan kaikkinielevä tuhovoima on sama tänään kuin vuosikymmeniä sitten. 

Vaellusromaani jättää epäselväksi joidenkin naisten kohtalon ja todenmukaisesti tuo esille elämän karuuden - kaikki eivät selviydy. Epäilen vahvasti voiko sodasta elossa säilymistä kutsua edes selviytymiseksi tai edes pärjäämiseksi. Äärimmäisissä kokemuksissa pirstaloituminen on niin perusteellista, että ihminen ei ole enää entisensä, vaikka kykenisikin jatkamaan elämäänsä. Romaanissa Irene pohdiskeleekin mielessään, kuinka sodassa pahoin särkyneet ihmiset voivat rakentaa uutta maailmaa tuhoutuneen ja rikkoutuneen tilalle. 

Kinnusen romaanissa on monia aiheita, teemoja ja sivujuonteita, joita voisi pohtia vielä syvemminkin ja useammasta näkökulmasta. Voit kommentoida alle omia ajatuksiasi aiheesta.

- Lukutoukka